Kestävä kehitys

Musta lupiini saattaa tuoda ratkaisun lupiiniongelmaan

Musta lupiini on yksi NCC:n yhteistyöhankkeista luonnonsuojeluyhdistys Villi vyöhykkeen kanssa. Hankkeessa testataan tuhkan vaikutusta lupiinin leviämisen estämiseksi.

Musta lupiini -hankkeen asiantuntijat, NCC:n kiviaineksen projektipäällikkö Marjo Sairanen, Villi vyöhyke ry:n puheenjohtaja Jere Nieminen ja graduntekijä Anna Tuominen kertovat tarkemmin aiheesta.

Mistä Musta lupiini -hankkeessa on tarkemmin ottaen kyse?

–Testaamme, voiko maan pinnalle levitetty tuhka nostaa maaperän pH:ta niin, että se muuttuu lupiininille epäedulliseksi pitkäaikaisesti. Samalla aletaan alustavasti selvittää käsittelyn vaikutuksia kotoperäiseen lajistoon. Lupiinin torjumiseen tarvitaan jokin tehokas menetelmä, koska sen siemenpankki on hyvin pitkäikäinen ja monivuotinen kasvi leviää myös esimerkiksi juurten kappaleista. Sen kitkeminen vaatisi siis varmaankin pintamaan poiston. Tehokkaita torjumismenetelmiä on näin ollen ainoastaan säännölliset myrkytykset, joista toki mieluusti pyrittäisiin eroon kemikaalikuorman ja muiden mahdollisten haittavaikutusten ehkäisemiseksi.

Mikä tutkimuksen historia on ja mistä idea on lähtöisin?

–Tutkimus lähti Villi vyöhyke ry:n aloitteesta. He olivat miettineet asiaa ja ehdottivat yhteistyötä NCC:lle. Villi vyöhyke on ideoinut ja suunnitellut torjuntatoimia, joihin NCC on sitten tarjonnut puitteet ja materiaalin. Pilotoiva kenttäkoe tuhkan vaikutuksesta lupiiniin tehtiin Mäntsälän Ohkolaan, jossa viiteen kenttäkoeastiaan kylvettiin lupiinin siemeniä ja neljä koeastiaa käsiteltiin tuhkalla. Tämän ensimmäisen Musta lupiini -kokeen tulos oli lupaava, sillä lupiini menestyi kenttäkoeastioissa sitä heikommin, mitä enemmän astiassa oli tuhkaa. Musta lupiini oli kuitenkin yksittäinen koe, jonka tulosta testataan nyt systemaattisesti laboratoriossa ja kenttäkokeessa. Nyt alkaneeseen ”Mustan lupiinin paluu”- hankkeeseen tuli lisäksi yhteistyökumppaniksi Jyväskylän yliopiston bio- ja ympäristötieteiden laitokselta opinnäytetyöntekijä Anna Tuominen.

Miksi NCC on hankkeessa mukana?

–Meillä on toiminnan strategiassa ja visiossa vahvasti ympäristö- ja yhteiskuntavastuu mukana ja kestävää kehitystä tuetaan kaikin mahdollisin keinoin. Lupiinin siemen on painava eikä lennä kauas emokasvista. Sen leviäminen liittyy nimenomaan ihmisen toimintaan, maansiirtojen lisäksi myös niittojätteen yms. mukana siirtyy siemeniä paikasta toiseen. Koemme tästä teemasta siis vastuuta ja yritämme tukea ratkaisun keksimistä.

Miksi lupiinista halutaan eroon, eikö se kaunista mukavasti tienvarsia?

–Lupiini on vieraslaji, joka tuotiin Pohjois-Amerikasta puutarhakasviksi, ja on siitä levinnyt luontoomme voimakkaasti, vieden tilaa alkuperäisiltä lajeilta. Komealupiini ollaan lisäämässä haitallisten vieraslajien listalle syksyllä. Lupiini myös sitoo ilmasta typpeä muiden hernekasvien tavoin, sillä sen juurissa elää typensitojabakteereja. Tämä rehevöittää maaperää niin, että harvinaistuvat, karuilla paikoilla viihtyvät ketokasvit eivät pysty palaamaan, vaikka lupiini saataisiinkin poistettua alueelta. Lajidiversiteetti on myös hyvin tärkeää, lupiinin valtaamat pientareet ovat kuin aavikkoa kaikille niille hyönteisille, jotka eivät voi kyseistä lajia hyödyntää.

Koska Mustan lupiinin paluu -tutkimuksesta saadaan tuloksia?

–Laboratoriokokeiden tulokset valmistuvat vuoden 2018 aikana, mutta kenttäkoe jatkuu gradutyönä kevääseen 2019 saakka. Gradun on tarkoitus valmistua syksyllä 2019, mutta kenttäkokeen seurantaa jatketaan Villin vyöhykkeen ja NCC:n yhteistyönä vielä tämänkin jälkeen, jotta saadaan tuloksia myös tuhkan pitkäaikaisvaikutuksesta.

Jos menetelmä toimii, voiko sitä soveltaa muihinkin lajeihin?

–Mustan lupiinin paluu -hankkeessa testataan samanaikaisesti tuhkan vaikutusta myös nurmettamisessa yleisesti käytettyihin punanataan ja valkoapilaan. Verrokkina käytetään lisäksi kalkinsuosijaa mäkitervakkoa. Lisäksi yhteistyömme Villin vyöhykkeen kanssa jatkuu ja Villi vyöhyke tekee koekentällämme uusia, alustavia astiakokeita. Vertailulajien tarkoituksena on kuitenkin selvittää, miten kotoperäiset lajit reagoivat lupiinille tarkoitettuun käsittelyyn. Mikäli tuhkakäsittelyä halutaan tehdä muille haitallisille vieraslajeille, menetelmän teho täytyy testata kuhunkin erikseen.

Voiko tuhkausmenetelmästä olla jotain haittaa?

–Menetelmässä käytetään Eviran hyväksymää metsälannoitteenakin käytettyä kasviperäistä (puu/turve) tuhkaa, jonka koostumus ja mm. raskasmetallipitoisuudet ovat tiedossa. Sen käyttöön liittyy sääntelyä. Myös levitykseen on ohjeita. Menetelmä muuttaa maaperän pH:ta ja lisää fosforin ja monien muiden aineiden määrää. Fosfori vaikuttaa typen ohella vesistöjen rehevöitymiseen. Pientareilla huuhtoutuminen vaikutuksineen on siis syytä ottaa huomioon. Haittavaikutukset ovat hyvinkin aluekohtaisia, ja siksi esimerkiksi tuhkan huuhtoutumisesta toisille alueille ja syvemmälle maaperään on syytä tehdä tutkimuksia. Periaatteessahan puutuhka ei ole luonnossa mikään uusi ilmiö, mutta sen levittämisen voisi ajatella vaikuttavan maaperän eliöstöön.

Katso video lupiinin siementen istutuksesta!

Nelly Haapalainen
Viestintäpäällikkö
NCC