Näkymät

Reissuhommissa Houtskarissa

Alkusyksyllä on vielä mukava ajella saaristoon. Ilma on lämmin, meri ja aurinko säihkyvät kauniina lomakauden jälkeenkin. Kun tie loppuu, matka taittuu mukavasti lautalla. Isoimmissa saarissa tie lauttarannasta jatkuu asfalttitienä jopa koko saaren läpi. Miten asfaltti on saareen asti saatukaan?

Lomakauden jälkeen Houtskarin saaressa Paraisilla liikkuu autoja enää harvakseltaan. Mutta asfalttitie on komea – sileä ja pinta vielä uutuuttaan tumma. Kovin usein ei Houtskarissa, kolmen lauttamatkan päässä mantereesta, asfalttikoneita nähdä. Mieleen tuleekin kysymys, miten näin suuri määrä asfalttimassaa saadaan kuljetettua saareen tukkimatta koko lauttaliikennettä?

– Massa kuljetettiin proomuilla Paraisilta Houtskariin ja Norrskataan. Yhteensä 6300 tonnia ja 6 kuormaa. Lisäksi jonkin verran tuotiin vielä autoillakin, työnjohtaja Olli Heinilä kertoo.

Huolellista suunnittelua

Yksi koko päällystystyön isoimmista projekteista olikin miettiä, miten suuri määrä pehmytasfalttibetonia eli kylmää massaa kannattaisi saareen kuljettaa. Lopulta päädyttiin valmistamaan massa mobiililla asfalttiasemalla ensin Paraisilla mantereella, josta se lastattiin proomuihin ja proomuista Houtskariin kasoihin, josta sitä saatiin sitten lastattua jälleen autojen avulla asfalttilevittimiin ja tien pintaan. Ei siis kovin yksinkertaista.

– On tämä parempi vaihtoehto kuin viimeksi, jolloin kasasimme asfalttiaseman saareen, Heinilä muistelee.

Ja totta se on, Heinilä on ollut itse suunnittelemassa ja tekemässä edellistä asfaltointikierrosta naapurisaari Norrskataan, jossa tälläkin kertaa oltiin päällystämässä ennen Houtskaria.

– Hyvin se asfaltti oli siellä kestänyt, mutta onhan tässä aikaakin mennyt välissä jo 10 vuotta.

Kokemusta aina Syyriasta asti

Olli Heinilä on nähnyt monta asfalttityömaata ja monta paikkaa. Erikoisimpana kokemuksena mieleen tulee Syyria, jossa hän organisoi 1990-luvulla rauhanturvaajan roolissa asfalttitien tekoa. Nyt Heinilä on jo eläkeiässä ja toimii enää omien sanojensa mukaan ”kesäpoikana”. Se on vähintäänkin vähättelevä ilmaus huippuammattilaiselle, joka jäi eläkkeelle jo muutama vuosi sitten asfaltin projektipäällikön tehtävistä. Mutta NCC on tarvinnut tekijää ja kun kesäaika koittaa, työinto iskee.

– Kun on koko ikänsä tehnyt näitä hommia, ei osaa vain olla, tämä on mukavan vauhdikasta hommaa ja varsinkin tällaiset reissuhommat ovat kivoja. Täällä saaristossa ihmiset ovat todella tyytyväisiä, kun tiet tulevat kuntoon – saatiin oikein kahvia ja munkkeja!

Tietöissä viihdytään

Saaritunnelmaa kehuvat myös asfalttiporukan Vesa Lundell ja Tero Pelto-Knuutila:

– Täällä on kiva olla töissä, tällaiset reissuhommat ovat parhaita, tykätään olla liikkeellä. Tunnelma on hyvä, kun kyläläiset tervehtivät jo kaukaa ja ennakoivat liikkumisessaan tietyön hyvin. Liikennettäkin on tietysti vähän ja työt etenevät sujuen.

Tietyömaalla on tekijöiden mielestä parasta, kun maisemat vaihtuvat eivätkä ahtaat nurkat ahdista. Houtskarissa maisema onkin ainutlaatuinen. Sitä ehtii viimeistään illalla ihmetellä ennen nukkumaanmenoa, sillä saaresta vain harva ehtii kotiin yöksi. Mutta se ei tunnu harmittavan, vaan enemmänkin se, että edessä on siirtyminen kaupungin sykkeeseen ja stressaavammille väylille.

Nelly Haapalainen
Viestintäpäällikkö
NCC