Opiskelijat

Mikä on omistamisen olemus tulevaisuudessa?

Jakamistalous tulee yhä vahvemmin uusien sukupolvien toimintatavaksi perinteisen omistamisen rinnalle. Harjoittelija Andreas Lund pohtii, tuleeko se vaikuttamaan rakentamiseen ja omistusasumiseen.

Vanhemmille ikäluokille omistaminen oli hyve. Säästämällä hankittiin omistusasunto. Omassa asunnossa, varsinkin jos se sijaitsee kasvukeskuksessa, ovat rahatkin turvassa. Omistaminen luo varmuutta ja turvallisuutta. Se määrittää usein myös yhteiskunnallisen aseman ja ryhmän johon kuulumme. Omistaminen merkitsee usein rikkautta (kukapa haluaisi olla köyhä).

Omistaminen on siis hyvin keskeisessä osassa elämäämme. Tavallisen ihmisen kannalta tärkein ja kallein omistamisen kohde on oma asunto. Rakennuksissa on myös pääosa kansallista omaisuuttamme. Ei siis ole ihme, että omistaminen on keskeisessä osassa liiketoimintamalleja. Jonkun on omistettava valmistettava tuote, esimerkiksi rakennus. Tästä syntyy lineaarinen rakennuttaja-rakentaja-omistaja malli. Omistaminen ’sementoi’ usein rakennuksen staattiseksi kohteeksi, esimerkiksi asuintaloksi.

Suuret teknologiamurrokset ja teknologian nopea kehittyminen voi tulevaisuudessa muuttaa omistamisen merkitystä ja samalla ehkä myös muuttaa rakennusten (rakentamisen) liiketoimintamalleja. Esimerkiksi digitalisaation kautta tiedon rajakustannus on melkein nolla. Jos jonkin hinta on nolla, niin mikä on sen omistamisen merkitys?

Omistamisen rinnalle näyttäisikin tulevan jakamistalous. Omistaminen sellaisenaan ei olekaan enää hyve. Tärkeintä on saatavuus – siis se, että esine, palvelu, laite yms. on saatavilla, kun sitä tarvitsee. Teknologian kehittyminen, digitalisaatio ja kaupungistuminen luovat edellytyksiä jakamistaloudelle – alikäytetyt tavarat ja taidot ovat maantieteellisesti pienellä alueella ja nopeasti saatavilla. Kierrättäminen on luonnollinen osa tätä kehitystä – uusi ei ole tärkeä, vaan toiminnallisuus. Jakaminen, kierrättäminen, uusiokäyttö, yhteisöllisyys, joukkoistaminen ja vaihdanta ovat nuorten ikäryhmässä synonyymejä vanhan kansan omistamiselle, jotka molemmat täyttävät ihmisen tarpeet.

Omistamisen merkityksen muuttuminen näkyy ympärillämme. Ajatellaanpa auton omistamista. Ennen auton käyttämisen edellytys oli sen omistaminen. Nyt sen saa leasingillä tai vuokratuksi tarvittavalle ajalle. Voi jopa hyödyntää autopoolia.

Voisiko uuden ajan korvikkeet omistamiselle muuttaa rakennusten ja rakentamisen roolia? Muuttavatko ne rakentamisen malleja, ja erityisesti yritysten liiketoimintatapaa? Esimerkiksi Airbnb yhdistää jo asunnon ja hotellin. Vanha kunnon kesähotelli Otaniemessä yhdistää opiskelija-asuntolan ja hostellin. Voisiko muita toiminnallisuuksia yhdistellä – ja mitä tämä edellyttäisi rakennuksilta? Tai kysymyksen voi kääntää: jos rakennus olisi modulaarinen, helposti muunneltava, joustava, jne., minkälaisia toimintoja ja palveluja voisi rakennus tarjota samassa kuoressa? Liiketoiminnan kannalta voisi ajatella, että mitä enemmän toiminnallisuutta pystytään yhdistämään, sen parempi bisnekselle. Mutta tämä edellyttää innovatiivista NCC:n kaltaista rakentajaa, joka pystyy tarjoamaan tarvittavat toteutusmallit. Joka tapauksessa näyttää siltä, että omistamisesta luopuminen ei välttämättä ole ainakaan tulevaisuudessa köyhyyden merkki, vaan se voi olla fiksuutta.

Andreas Lund, harjoittelija, laatu & ympäristö

Vierasbloggaaja