Opiskelijat

Tämän päivän harjoittelija on tulevaisuuden mestari

Heinäkuu on NCC:llä harjoittelijoiden aikaa. Työmailla voi tavata yhden jos toisenkin työmyyrän, jonka kesä on kulunut tiukasti työnjohdon tai haalariharjoittelun parissa. Yksi näistä harjoittelijoista on Jarno Ollitervo, joka on kuluneen kesän aikana ahertanut sekä toimistolla, että työmaalla.

Kun Jarno Ollitervo aloitti työmaainsinööriharjoittelunsa huhtikuun puolessa välissä, oli Laajasalon ostoskeskuksen työmaa vielä maarakennusvaiheessa. Työmaan toimihenkilöt ahkeroivat silloin pääkonttorilla, mikä tiesi myös Jarnolle toimistotehtäviä.

– Viihdyn työmaalla todella hyvin ja ennen tätä kesää olin vieraillut konttorilla vain harvakseltaan. Keväällä työtehtäviini kuului erilaisia valmistelevia tehtäviä, kuten hankinta-aloitteiden ja perehdytysmateriaalien laatimista. Nyt kun olemme muuttaneet konttorilta pysyvästi työmaatoimistolle, olen toiminut työmaainsinööri Aku Kauppisen oppipoikana.

Jarnon urapolku on suurimmalta osin samanlainen kuin monella muullakin harjoittelijalla, mutta rakennusalalle suuntautuminen vaati aluksi hieman pohdiskelua. Paikka NCC:lle avautui onnekkaasti koululla järjestetyn rekrytointitilaisuuden kautta.

– Mietin lukiossa ja armeijassa sitä, mitä oikeasti haluaisin tehdä. Opiskelen Metropoliassa kolmatta vuotta rakennusinsinööriksi ja alun perin olin ajatellut, että minusta tulisi rakennesuunnittelija. Ensimmäisen opintovuoden aikana minulle kuitenkin selkeytyi, ettei minusta ole istumaan kokopäiväisesti tietokoneen ääreen.

Jarno on hyvä esimerkki siitä, että päättäväisyys kannattaa aina. Hyville tyypeille riittää aina töitä, vaikka menisikin haastatteluun käsi kantositeessä.

– Töitä hakiessa minulla oli insinööriopintojen lisäksi pelkkä lukiotausta, joten asetelma ei ollut mitenkään helppo. Olin ehtinyt lähettää NCC:lle jo hakemuksen haalariharjoitteluun, kunnes koulullamme oli kerran firman rekry-koju. Halusin saada ääneni kuuluviin ja menin rohkeasti juttelemaan kojulla päivystäneelle Petra Paajaselle. Sain kutsun haastatteluun, johon marssin lopulta käsi katkenneena. Haastattelija hieman kauhistui, mutta käteni ehti onneksi parantua harjoitteluun mennessä.

Kemistä lähtöisin oleva Jarno kuvailee puolitosissaan itseään rakennusalan hipiksi. Vapaa-ajallaan hän soittaa kitaraa ja harrastaa skeittausta. Töissä hän keittää niin vahvaa kahvia, että se kävisi melkein teollisesta liuottimesta.

– Arvoni eivät sovi ehkä siihen perinteisimpään muottiin, miten tällä alalla on totuttu ajattelemaan. NCC:llä olen kuitenkin tehnyt aina hyvässä porukassa töitä ja tälläkin hetkellä meillä on työmaalla mahtavia tyyppejä. Suomalaiseen tapaan se kuitenkin ehkä vaatii saunaillan jos toisen, ennen kuin porukka hitsautuu kunnolla yhteen.

Tulevaisuudesta Jarno ei ota liikaa paineita. Rakennusala ja sen monipuoliset mahdollisuudet kiinnostavat, mutta mitään tiettyä pestiä ei ole tähtäimessä.

– Viime kesän haalariharjoittelu kului tosiaan asuntorakentamisen työmaalla Jätkäsaaressa, mutta talonrakentaminen on ollut minulle selvästi mielekkäämpää. Tulevaisuudessa olisi mukavaa olla työnjohtajana vaikka parikin vuotta, projekti tai kaksi. Siinä oppisi niin paljon, mutta tarkempaa suunnitelmaa minulla ei vielä ole. Ison talon hyvä puoli on luonnollisesti rajattomat mahdollisuudet.

Elina Kauppinen, tiedonkulun harjoittelija

Vierasbloggaaja